fiogf49gjkf0dYhteiskunta hukkaa resursseja, kun nuoret eivät löydä omaa ammattiaan: ”Lisäämällä työelämän ja koululaitoksen yhteistyötä nuorien olisi helpompi valita tulevaisuuden ammattinsa.""> fiogf49gjkf0dYhteiskunta hukkaa resursseja, kun nuoret eivät löydä omaa ammattiaan: ”Lisäämällä työelämän ja koululaitoksen yhteistyötä nuorien olisi helpompi valita tulevaisuuden ammattinsa."" />

Kankea ammattikoulutusjärjestelmä heikentää työmarkkinoita

Ann-Mari Patshijew, julkaisu 26.2.2014
fiogf49gjkf0d

Suomen koulutusjärjestelmä, erityisesti PISA-testattu peruskoulu, on saanut maailmalla kehuja. Siihen on käyty tutustumassa Japania myöten. Peruskoulun jälkeen nuori tekee tavallisesti valinnan ammatillisen koulutuksen ja yliopistotien välillä tietämättä vielä mitä elämässään haluaa tehdä. Valinnan yleisin kriteeri perustuu viihtymiseen koulun penkillä. Erityisesti ammatillinen koulutus on ollut viime vuosina murroksessa. Esimerkiksi ammattikoulujen ja oppilaitosten nimet ovat muuttuneet ja nykyään puhutaankin ammattiopistoista ja ammattikorkeakouluista. Samalla ovat muuttuneet annetun koulutuksen nimikkeet, puuseppä on puuseppä-artisaani, jne.


Nuorten ammatillisen koulutuksen uudistukset ovat paikoin olleet liikettä väärään suuntaan, tavoitteena enemmän tilastojen kaunistaminen kuin opiskelun mielekkyyden parantaminen tai nuoren paremmat menestymisen mahdollisuudet työmarkkinoilla. Ammattikorkeakoulut ovat olleet hallituksen uudistusprosessiohjelmassa vuodesta 2011. Esimerkiksi sairaanhoito-oppilaitosten nimeäminen ammattikorkeakouluiksi johtunee enemmän oppilaiden houkuttelemiseksi ammatilliseen oppilaitokseen kuin muutoksista itse koulutuksen sisältöön. Ammatillinen koulutus tarvitsee uusia ajatuksia – ravistelua, uusia koulutusmuotoja, ei kikkailua nimikkeillä ja tilastoilla.

Nimiuudistusten myötä entisten ammattikoulujen, nyt ammattiopistojen, opintoja on venytetty vuodella. Kampaajaksi opiskelu kestää aikaisemman kahden vuoden sijaan kolme vuotta. En tunne tarkkaan opintosuunnitelmaan tehtyjä muutoksia ja vaadittavia lisäopintoja mutta, lähes valmistuneita oppilaita työni puolesta säännöllisesti tapaavana, arvioni kuitenkin on, että vuoden lisäopiskelu ei ole vaikuttanut valmistuvien kampaajien ammattitaitoon tai kysyntään alalla. Tilanteessa, jossa uuden hallitusohjelman mukaisesti opiskelijoiden valmistumista pitäisi nopeuttaa, muuttuu ammatillisten opintojen koulumuotoinen osuus jatkuvasti pidemmäksi. Opiskelijat itse kuvaavat viikkoja löyhiksi, tekemistä on liian vähän.

Ammattiin opiskellaan usein myös siksi, että ns. oikeaa päätöstä ei osattu tehdä silloin, kun se piti tehdä. Koulu käydään yhteiskunnan tukemana loppuun, kun se kerta on aloitettu, mutta alalle ei ole tarkoituskaan jäädä. Uusia ajatuksia tulevaisuuden ammattista on syntynyt jossain opiskelun aikana. Kun yhdessä oppilasryhmässä on useampia oppilaita, jotka eivät ole ammatista kiinnostuneita, ei ryhmän opettaminen ja siinä oppiminen ole enää kovin motivoivaa. Olisikin tärkeää aloittaa nuorten kanssa valmisteleva työ jo viimeisellä peruskoululuokalla. Hyvä tapa löytynee jo olemassa olevasta käytännöstä, joka toimii esimerkiksi eräässä vantaalaisessa koulussa, jossa 9. luokkalaiset tutustuvat jokaisella 12. viikon jaksolla työelämään eri ammateissa. Mallia tosin sovelletaan vain osalle oppilaista. Käytäntö sopisi koko ikäluokalle. Opastetumpi siirtymä peruskoulusta jatko-opintoihin yhteistyössä oppilaitosten, vanhempien ja työmarkkinoiden kanssa hyödyttäisi koko yhteiskuntaa.

Uutena elementtinä ammattiin opiskelun puolelle voitaisiin lisätä mahdollisuus vuoden, kahden pituiseen yleissivistävään ammattiopiskelulukioon. Se voisi antaa nuorelle mahdollisuuden löytää oma alansa ja kiinnostuksensa kohde samalla kun opitaan tärkeitä yleisiä työnteon ja yhteiskunnan taitoja. Tämän kaltaisessa oppilaitoksessa voitaisiin järjestää runsaasti työhön tutustumisen jaksoja ja nuoret voisivat helpommin ohjautua aloille, joilla on kysyntää tulevaisuuden ammattilaisille. Tärkeää olisi koko yhteiskunnan ajatusmaailman muutos - ammattiyhdistysliikkeen ja yritysmaailman tulisi olla valmiimpia osallistumaan nuorten työhön ja ammattiin oppimiseen.

Ann-Mari Patshijew

Patsijew on pitkäaikainen yrittäjä, kauneusalan kouluttaja ja viiden lapsen äiti. Hän on Itä-Vantaan Kokoomuksen jäsen.
Avainsanat: koulutus; kauneusala; opiskelu