fiogf49gjkf0dOpetusministeriön laskelmien mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Puuttumalla ongelmiin aikaisemmin voidaan säästää mittavia summia."> fiogf49gjkf0dOpetusministeriön laskelmien mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Puuttumalla ongelmiin aikaisemmin voidaan säästää mittavia summia." />

Varhainen puuttuminen lasten ja nuorten ongelmiin tuo yhteiskunnalle huomattavat säästöt

Mika Kasonen, julkaisu 1.1.2014
fiogf49gjkf0d

Nuorten syrjäytymiseen johtavia syitä on useita. Päihteiden käyttö ja epäsosiaalinen elämäntyyli voivat olla viitteitä nuoren syrjäytymisestä. Syrjäytyneellä nuorella arkielämässä selviytyminen on puutteellista. Syrjäytynyt nuori lisäksi usein ajautuu rikos- ja päihdekierteeseen. 

Opetusministeriön laskelmien mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Kokonaiskustannukset pelkästään syrjäytyneistä nuorista yhteiskunnalle nousevat kymmeniin miljardeihin.  Kun lisäksi mukaan otetaan rikos- ja päihdekierteeseen ajautuneet nuoret, ovat kustannukset yhteiskunnalle vielä mittavammat. 

Lastensuojeluliiton tekemän tutkimuksen mukaan päihde- ja rikoskierteeseen ajautunutta nuorta pystyttäisiin auttamaan lastensuojelutarpeen selvityksen jälkeen erityisnuorisotyön, päihdepsykiatrisen poliklinikan ja koulun yhteistyön avulla. Kustannukset tällöin olisivat 5500 euroa nuorta kohden. Kriisiytynyt tilanne, joka johtaa kiireelliseen sijoitukseen ja huostaanottoon nostavat kustannukset moninkertaisiksi. Vuoden sijoituksen jälkeen kustannukset ovat jo yli 110 000 euroa. Vuoden pitkäaikaissijoituksen kustannuksilla voitaisiin ko. perheelle järjestää intensiivistä perhetyötä yli seitsemäksi vuodeksi, perhe voisi käydä perheneuvolassa yli 400 kertaa tai kotipalvelua voitaisiin järjestää lähes 3000 tuntia.

Valtiovarainministeriön marraskuussa 2013 ilmestyneessä julkaisussa "Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua" todetaan, että kansainvälisen tutkimuksen valossa on lasten ja nuorten ongelmien ehkäiseminen miltei aina tuloksellista ja taloudellisesti kannattavaa.  Tekemättä jättäminen sen sijaan johtaa kalliisiin sijoituksiin ja lisää vielä kalliimman pitkäaikaisen tai pysyvän syrjäytymisen riskiä. Ongelmien ehkäisemisen keinoista nostaa kansainvälinen tutkimus vahvimmin pintaan lasten kouluvalmiuksien tukemisen.

Aikainen reagointi oireilevan lapsen ja nuoren kohdalla on äärimmäisen tärkeää. Ei ole kovin kauaskantoista ajattelua, että korjaavan työn osuus on selvästi suurempi kuin ennaltaehkäisevän työn osuus. Lisäksi varhainen puuttuminen on jätetty huomioimatta budjetoinnissa lähes kokonaan. Viranomaiset ja yhteiskunta ei voi kantaa kasvatusvastuuta täysimittaisesti, mutta jo muutaman nuoren nostaminen syrjäytymisvaarasta, päihde- ja rikoskierteestä tuo huomattavasti enemmän säästöjä yhteiskunnalle kuin esimerkiksi yksittäisen koulun lakkauttaminen.

Mikäli nuorten ongelmiin ei ole puututtu ajoissa voivat ne johtaa inhimillisiin tragedioihin, joita ei voi rahassa mitata – vaikeaan päihderiippuvuuteen, mielenterveysongelmiin, itsemurhiin ja muihin ongelmiin. Tässä yhteiskunnalla on kehittämisen kohde. Pelkkä koulukuraattori tai koulupsykologi, joiden puheille osassa kouluista on käsittämättömän vaikea päästä, eivät ole riittävät auttavat tahot oirehtivalle nuorelle. Varhaiseen puuttumiseen pitäisi saada mukaan lastensuojelu, sosiaalitoimi sekä tarvittaessa poliisi. Lisäksi seurakunnilla ja kaupungeilla on nuoriso- ja lastensuojelun moniosaajia, joiden ammattitaitoa tulisi tehokkaammin hyödyntää.

Koulujen kasvaessa riski syrjäytymisvaarassa tai muuten oireilevan lapsen havaitsematta jäämisestä kasvaa ja yksilöllistä opetusta ja huomiota ei välttämättä voida antaa. Lisäksi haluan korostaa varhaiskasvatuksen tärkeyttä. Tuolloin on paras mahdollisuus vaikuttaa lapsen tulevaan elämään. Tähän talkooseen on hyvä haastaa niin viranomaiset kuin vanhemmat, joilla on kuitenkin se suurin vastuu lastensa kasvattamisessa.

Lastensuojeluilmoitukset lisääntyvät vuosi vuodelta. Vuonna 2012 oli lastensuojeluilmoituksia noin 103 000 kappaletta. Kaikkiaan kodin ulkopuolelle oli vuoden 2012 aikana sijoitettuna 17 830 lasta ja nuorta. Edellisestä vuodesta sijoitettuina olleiden määrä kasvoi 1,6 prosenttia. Pienillä asioilla voidaan saada suuret yhteiskunnalliset säästöt, jos päättäjillä riittää uskallusta tehdä oikeita päätöksiä. Päätöksiä, joilla vaikutamme yhteiskuntamme tulevaisuuteen. Päätöksiä, joilla annetaan lapsille ja nuorille paremmat valmiudet selvitä vastoinkäymisistään. Tällöin on koulutuksella ja tarvittavan tuen saamisella suuri merkitys siihen mihin suuntaan oirehtivan lapsen tai nuoren elämänsuunta kääntyy.

Mika Kasonen

Kirjoittaja on Itä-Vantaan Kokoomuksen jäsen ja työskentelee Helsingissä ylikonstaapelina.

Avainsanat: